Hello! Long time no see! Huomenna tulis kuukaus tosta päivityksestä, mut en anna sen tapahtua! Tänään tulee tämä kauan odotettu kuudes osa :) Muutin tätä sen verran, että noi loppupuheet ei pidä tässä enää paikkaasa. Nyt, enjoy:

Janne lähti Janicen kanssa heti samana iltana lääkäriin, mutta hengenahdistukseen ei saatu kunnon vastausta. Lääkärit epäilivät allergiakohtausta. Janne oli tästä kaikesta tapahtuneesta todella järkyttynyt. Hän eli kuin sumussa. Hän käsitteli vaimoaan kuin hentoa lasienkeliä, joka väärästä liikkeestä särkyisi.

Janice arvosti kuitenkin toista mahdollisuuttaan. Hän vietti lastensa kanssa enemmän aikaa kuin koskaan. Hän vain toivoi, ettei mikään veisi heitä pois hänen luotaan. Janicen ja Jannen välit olivat parantuneet huomattavasti. Janice tajusi, kun on menettämänsä jonkun tärkeän henkilön, että vasta silloin tajuaa, miten tärkeä tämä kyseinen henkilö onkaan.

Tim oli taaperoista se itkuisin. Poika itki ja parkui yötä ja päivää. Lopulta tuli se sitten, että hampaathan siitä leuastaläpi tuli :(

Eikai tämä vain...?

- kyllä! Uutta Woodiahan sieltä pukkaa. Janice oli päättänyt, että tutustuisi naapureihinsa, kun ei ollut kuluvina vuosina muutakuin tervehtinyt heitä. Nyt oli vuorossa Adalmina Derrek. "Moneskos tuo teille onkaan nyt?", Adalmina kysyi katsoen pyöristynyttä vatsaa.. "Neljäs", Janice sanoi naurahten. "Ja niin nuoriakin olette vielä!" No, nuoria ja nuoria, kohta se vanhuus koputtaa Janicenkin ovelle.

Niin koitti Andyn ensimmäinen päivä koulussa! "Huomenta, valitse paikkasi vapaasti", kuski huikkasi. Andy nyökkäsi ja istuutui hermostuneena penkille. Niin linja-auto lähti kohti opin ahjoa.

Kun taas sillä välin nämä kaksi pikku vintiötä rellestivät ympäri taloa. Pian hekin kuitenkin väsähtivät ja lopettivat hetkeksi.

Illan tullen Andy ja Janne menivät jälleen heittelemään palloa ja keskustelemaan kuluneesta päivästä. "Onko koulun pakollinen? Se on ihan mälsää!", Andy nurisi. Janne pyöräytti silmiään huvittuneesti ja alkoi selittämään koulutuksen tarpeesta. "Okei okei, asia selvä."

Mutta silti koulu tuotti Andylle ongelmia ja se ajautui siihen, että läksyt tehtiin kiireessä eteisen lattialla juuri ennen bussin tuloa.

Koska Woodeilla ei ollut talossaan ainuttakaan elektroniikkatuotetta, ainut hupi oli pomppia vesilammikoissa. Noh, hupia se ei ainakaan sille ollut, kuka ne joutui siivoamaan. Loppujen lopuksi Janne soitti ammattilaisen vakituiseen käymiseen heillä. Pian olisi kuiva lattia ja iloinen mieli kaikilla.

"Wood", Janne vastasi. Hiljaisuus. "Janice?", kuului toisesta päästä. "Eikun Janne, Janice on vaimoni. Kuka kysyy niin voin kertoa hänelle että soittaa sinulle myöhemmin? Onko asia tärkeäkin?". Kului taas hiljaisuus. "Haloo?", Janne kysyi. Kohta kuitenkin tuntematon henkilö vastasi: "Tulet kyllä itse näkemään sen." Ja puhelu katkesi.

 

seuraava osa tulee huomenna!