Osa vitonen, olkaas hyvät :)

Jos raskaus ei ollut helppo, itse äitiys oli paljon vaativampaa. Kaikkien hermot oli kireällä. Koskaan ei saanut nukkua, aina kun pääsi uneen alkoi kuulua lapsen itkua. Tätä se on, parasta tottua, Janice.

"Sally! Miten ihana kuulla sinun ääntäsi!", Janice huudahti puhelimeen. "Aa, mitenkö mennyt, ihan hyvin.. Andy on vain aika vaativa lapsi. Haha, aivan" Sally ja Janice puhuivat tuntitolkulla ja kertoivat kaiken kuluneesta ajasta. Sally lupasi tulla katsomaan poikaa joku päivä. "Mutta joo, pitääkin mennä nyt kun Andy haluaa ruokaa varmasti. Heihei!"

Kuitenkaan mikään ei tuntunut sujuvan, lavuaarit vuosi vettä..

... ja ilmeni uusi raskaus. Edellisestäkään ei ollut kauaakaan, ja uuta jo pukkasi. Mitenköhän Janne tähän reagoisi?

-Aviomies-mäisesti? Kyllä! Tämähän on jo suurta edistystä. Janne passitti heti ilouutisten jälkeen Janicen lepäämään ja lupasi korjata hanan. Noh, sehän oli helpommin sanottu kuin tehty.

"Mistä sinä olet perinyt tuon kantavan äänesi..", Janice mumisi unissaan. Tämä raskaus oli edellistä paljon raskaampi ja huolehtia sitten siinä samassa toisesta lapsesta samaan aikaan. Janne yritti epätoivoisesti auttaa ja parantaa Janicen mielialaa, mutta alkoi itsekkin olla niin väsynyt siihen ainaiseen rahan puutteeseen ja väsymykseen, ettei hänestä oikein mitään apua ollutkaan.

Tuleva vauva vaati niin paljon ruokaa, ettei Janice ehtinyt valmistaakkaan mitään, vaan joutui turvautumaan jo hieman vanhentuneeseen ruokaan.

Ja ruokalinjalla mennään edelleen, täällä kertaa juustovoileivän merkeissä. Janice ei tehnyt muuta kuin syönyt, nukkunut, syönyt, nukkunut. Andyn hoito oli melkein kokonaan Jannen vastuulla. Ei näin.

Jannekin näytti olevan raskaana. No ei sentään, vaikka lapsen huoltaminen oli raskasta, silti Janne pääsi vähän pyöristymään. "Ohhoh! Janice, meitä isomahaisia on tässä talossa nykyään kaksi! Heh heh"

Ruokaan rakastuneena Janne koitti yllättää avovaimonsa herkullisella aterialla, mutta se meni pieleen... ja pahasti. "Herra jumala sentään, mene turvaan!", Janne huusi liekkien loimutessa...

... mutta liian myöhään. Vauva halusi ulos heti, eikä siinä tilanteessa mihinkään olisi enään ehdittykään. Tuttu huuto kuului Woodien talossa.

Mutta kuinkas ollakkaan, ei yksi riittänytkään, vaan näitä naperoita tuli kaksi taloon. Tim ja Will Wood.

Äitiyslomalle Janice ei malttanut jäädä, koska perhe tarvitsi rahaa kiperästi. Janne jäi hoitamaan kolmea vauvaa. Janice oli uupunut ja väsynyt, mutta silti hän halusi lähteä töihin. "Huomenta!", hän sanoi iloisesti kuskille, jota ei ollut nähnyt pitkiin aikoihin. Hymyn värekkään ei käynyt kuskin huulilla hänen vastatessaan.

Janne oli todella omistautunut vauvojen hoitoon. Andy, Will ja Tim olivat kaikki samannäköisiä. Äidin ihonväri, silmät ja hiuksien väri. Välillä hän alkoi jo sekoittamaan heitä keskenään. Janicen raskaiden työpäivien jälkeen Janne hoiti vauvat nukkumaan ja vaihtoi vaipat. Talo oli myös sen näköinen, vaippoja ja tuttipulloja ympäri huushollia.

Pian saapui se suuri päivä, kun Andy täytti vuosia. Hänestä kasvoi oikein suloinen taapero. Vain isä ja kaksoset olivat todistamassa tätä tilaisuutta. Janicen tultua töistä kotiin häntä alkoi harmittamaan toden teolla, että hän ei koskaan ole todistamassa mitään suuria tapahtumia, koska hän on aina töissä. Janne oli samaa mieltä hänen kanssaan. Rahojen avulla saatiin uudistettua vähän kalustoa ja samalla vaihdettiin järjestystä.

Andy oli oikein vilkas taapero. Vaikka hänellä ei ollutkaan kalliita ja hienoja leluja, hän keksi kyllä keinon viihdyttää itseään nimittäin vessanpöntön! Hänen jälkeen saikin olla aina luutu kädessä. Andy oli muutenkin todella iloinen taapero.

Illan tultua Janice halusi Andyn muistavan jotain hänestä tämän ollessa aikuinen, joten hän alkoi opettamaan poikaa puhumaan. "Sano nalle", hän pyysi. "Galle", Andy koitti toistaa. "Ehei, vaan nalle. Nalle", hän toisti. Välillä molemmat turhaantuivat, mutta loppujen lopuksi Andy oppi puhumaan.

"Gnalle, gnalle, minä tahtoa gnalle!", Andyllä riitti puhumista, vaikka kaikki sanat eivät täydellisesti tullutkaan. Vesilammikoissa oli myös kiva roiskia, mutta ei kiva sille, joka ne joutuu luutuamaan.

 Janicen uusilla ylennyksestä tulleet palkkarahat käytettiin oitis lattiaan ja seiniin. Paljaan seinät ja lattiat eivät pidemmän päälle olleet kovinkaan kotoisat. Talossa ei kuitenkaan ollut seiniä erottamaan huoneita, koska rahat eivät yksinkertaisesti riitä sellaseen. Myös Janicen ja Jannen välit olivat hieman lämmenneet, mutteivat paljoa. Lapset veivät niin paljon aikaa, ettei heille jäänyt yhteistä aikaa juuri ollenkaan.

"Kuka on äidin kulta? Olisiko se vaikka Tim? Olisiko?". Janice rakasti leikkiä lasten kanssa ja lapset ilmeisesti Janicen kanssa. Tim oli hyvin iloinen lapsi ja viihtyi hoivattavana.

Will taasen viihtyi Jannen hoivattavana. Kokonaisuudessaan nämä kaksi saivat kauhean äänen aikaan. Molemmat huutavat kurkku suorana ja vanhemmat ja Andy hermostuvat.

Kaksosten syntymäpäivät saapuivat rytinällä. "Yksi, kaksi, kolme!"

Timistä ja Willistä kasvoi oikein suloisia taaperoita. Oikein vanhempien silmäteriä. nyt täytyy myöntää, etten muista kumpi on kumpi, mutta tarkistan asian mahdollisimman pian.

Myös oli Andyn aika kasvaa lapseksi. Emoletti säilyi eikä Janicen pyynnöstä suostunut luopumaan siitä.

Heti kasvun jälkeen Janne lähti poikansa kanssa pihalle pallottemaan. Kauaa he eivät ehtineet pallotella, kun huuto sisältä keskeytti leikin.

"Joku... auttaa! En... saa.. henkeä" ja niin Janice luhistui maahan käpertyneenä makaamaan.

"Antakaa vielä mahdollisuus! Minä pyydän!", Janne juoksi sisälle. Viikatemies oli jo siirtämässä Janicea tuonpuoleiseen, mutta antoi viimeisen mahdollisuuden. "Jos arvaat oikein, vaimosi saa luvan elää. Kummassa kädessä elämän liekki on?", viikatemies jyrisi. Hetkeäkään empimättä Janne vastasi: "Se on oikeassa kädessä, tunnen sen." Ja oikeinhan se oli - Janice sai toisen mahdollisuuden.

Mikä aiheutti Janicen hengenahdistuksen? Mitä oven takaa löytynyt kori sisältää? Kaikki tämä selviää ensi osassa! Tässä osassa tekstiä ei ole paljoakaan ja aika meni nopeasti, mutta koitan nyt jos vähän tasaisi tätä vauhtia.