Mut takaisin asiaan, oon vihdoin asentanut simssit takas koneelle, ja tuli ikävä vastoinkäyminen YEn kanssa, joten pelaan ilman YEtä. Not nice to me at all. Koitan pelata säännöillä, en käytä koodei, ladattuja käytän, en laske pisteitä ja käytössäni on raskausvaatehack. Hope you all like that! :)

Enjoy! Tästä se lähtee! 

Nuori naishenkilö nousi epäröiden taksista, joka samantien lähti kaasuttaen kulman taakse. "Ei voi olla totta...", hän ajatteli. Janice Wood, 20 vuotias, sukulaissuhteensa katkaissut nainen silmäili taloaan, jos sitä siksi voi edes kutsua.

"En voi uskoa tätä, tämä on vain joku pila, takuulla on!", Janice ajatteli ja juoksu jalkaa meni sisälle mökkiin. Sisällä oli vain suihku, vessanpönttö, pieni jääkaappi, sänky ja puhelin. "Loistavaa."

"Kaunialan lomamatkat, Emily päivää!", kuului pirteä ääni puhelimen toisestä päästä.

"Janice Wood täällä hei, haluaisin äkkilähdön jonnekkin lämpimään maahan, ihan sama minne, mutta jossa palvelu pelaisi ja olisi lämmintä.", Janice vastasin yhteen hengenvetoon.
"Suosittelisin siinä tapauksessa Twikii-saarta, edulliset lennot ja hotelliesitteet saat paikan päällä, ellei sinulla ole jotain erityistä hotellia jo mielessä?"

"Ei ole ei", Janice sanoi ja sopi matkan Twikii-saarille. Lento lähtisi 3 tunnin kuluttua.

Lomamatkojen taksi saapui pian tienposkeen tyytäten. Janice kaappasi ovenviereen jättämänsä matkalaukun ja suuntasi kohti taksia. Kaunialan puutarhayhdistyksen puheenjohtaja oli seuraamassa tätä tilannetta, hän olisi varmasti heti kertomassa, kuinka uusi nirppanokkatyttö ei kestänyt oikeaa elämää, vaan lähti pakoon sitä.

Saavuttuaan hienoon hotelliin hänet passitettiin heti ulos. Hänen rahansa eivät yksinkertaisesti riittäneet mihinkään huoneisiin, mitä niistä pulitettiin.

"Me emme voi asialle tehdä yhtikäs mitään", vastaanottovirkailija oli vain todennut. Tyynesti Janice sipaisi hiuksensa sivuilla ja jatkoi matkaa puhelinkopin luo.

Taksimatka sujui ahdistavassa hiljaisuudessa. Taksikuski varmasti tiesi, miksi Janice oli soittanut hänet ja pyysi päästä Twa-hotelliin. Perillä Twa-hotellissa Janice kirjautui sisään ja hän alkoi vihdoin tajuta, että hän oli ulkomailla, kaukana kotoa ja ennenkaikkea, kaukana perheestään. Moni varmaan ihmettelee, miksi Janice muutti pois kotoansa ja pisti välit poikki, mutta se tulee kyllä selviämään kaikille ajanmyötä.

Vastaanottovirkailija oli suositellut lähellä olevaa rantaa, ja sinnehän Janice suuntasi oikopäätä. Siellä hän tapasi Janne Rietun, paikallisen asukkaan. Jannen pukeutuminen aiheutti Janicessa aluksi hilpeyttä, mutta ajatteli kuitenkin, että mitähän Janne mahtaa ajatella hänen pukeutumisestaan.

"Wau, moni ei uskalla lähteä vieraaseen maahan ihan yksin ilman seuraa", Janne ihasteli Janicen kertomusta.

"Heh, en nyt tiedä..."

"Tule, näytän sinulle jotakin", Janne sanoi innostuneena ja veti Janicen mukaansa.

"Naiset edellä", hän lausahti ja näytti suunnan. Janicen edessä kohosi vanha laivanhylky. Hän tarttui laivan kaiteeseen tiukasti kävellessään sitä pitkin, eikä ihme, olihan tuo hylky jo aikansa nähnyt. "Onko tämä oikea... tiedät kyllä?", Janice kysyi hiljaa. Janne naurahti: 

"Merirosvolaivako? Niin taru kertoo, mutta itse en ole nähnyt Kapteenikoukun haamua"

Jannen esittelyn jälkeen Janice vaihtoi bikinit päälleen ja lähti tutkimaan uudestaan laivanhylkyä. Häntä oli aina kiehtonut vanhat rakennukset ja laivat ja niiden sisällä pitämät kertomukset. Kapteenin hytti oli kaikista mielenkiintoisin ja samalla pelottavin osuus. Aivankuin häntä olisi seurannut kokoajan muutamat ylimääräiset silmäparit. Samalla hän löysi vanhan lokikirjan ja piilotti sen seinän lankkujen väliin, hän hakisisi sen vielä ennenkuin lähtisi kotiin.

Janne ilmaantui kuitenkin takaisin. "Olet ottanut aurinkoa? Muista seuraavalla kerralla aurinkorasva", Janne sanoi irvistäen. Janice punastui entisestään, jo pelkkä hymyily sattui hänen kiristyneeseen makkarankuoreensa.

"Mm, niin tuli tehtyä, aurinkorasva joka minulla mukana on taisi olla liian lievää.", hän sanoi naureskellen.   "En minä tuollaista rusketusta kuin sinulla on koskaan tule kuitenkaan saamaan", Janice jatkoi Jannen yhtyen mukaan nauruun.

Illan tullen Janice menin rannan ainoalle ruokatiskille ja tilasi friteerattua kanaa ananaspedillä, joka ei sitten ollutkaan sitä, mitä neitokaisemme odotti: "Heihei, pyysin ananaspedillä olevan kanan, en ananaskastikkeessa olevaa kanaa!" Kokki katsoi Janicea huvittuneesti ja sanoi, että mitä ikinä ananaspeti meinaakaan hänen kotikulmillaan, mutta täällä se meinaa kastiketta. Janice söi annoksensa nopeasti ja luikkelehti takaisin hotellille sen jälkeen.

Seuraavana iltana Janicen kyyti tuli hakemaan häntä takaisin Kaunialaan, matti alkoi näkyä kukkarossa nimittäin. Lasku luvattiin lähettää kotiin, koska hänen käteisensä eivät enää riittäneet huoneen maksamiseen. Ensimmäisenä Janicella oli kuitenkin mielessään Janne. "Näenköhän häntä enää koskaan.." Haikeana hän katsahti hotelliin ja vilahtavia maisemia, kun taksi huristeli lentokenttää kohti.

Tähän loppui ensimmäinen osa! Koitin vähän erilaisen ensimmäisen osan tehdä, kuin että simi löytää puolison >> yhteenmuutto >> kaksi lasta >> osa loppuu. Huomasin myös äsken, että eihän tässä näy Janicen kasvojakaan, eikä kasvoja tule näkymään ensiosassakaan kunnolla, muutakuin parissa kuvassa. Ensiosassa tulee tapahtumaan enemmän, alankin kirjoittamaan sitä heti :) Siihen asti, kommentoikaa! Risut ja ruusut ovat tervetulleita :)